Satu peikosta

Kuuntelin Kotiteollisuuden Satu peikosta -kappaletta tuossa kuten useana muunakin päivänä elämäni aikana ja huvikseni luin ajatuksella varmaan ensimmäistä kertana biisin sanat oikein ajatuksella ja järkytyin. Koin siis uudelleen herätyksen biisin sanomasta. Olen aina pitänyt kyseisestä kipaleesta, mutta olen käsittänyt sen sanoman kyllä hiukan väärin... Olen aina ajatellut sen kertovan pariskunnasta tai lähinnä mahdollisesta yksipuolisesta rakkaudesta. Nyt kun luin sanat niin koin että ne kertovat kuolleesta lapsesta tai tarkemmin vauvasta. Että lapsi syntyy ja se kuolee hyvin pian. Pelottavaa, mutta miten te muut tämän kappaleen tulkitsette?

Toisiinsa kietoutuneina
He kulkevat metsän halki
Heille tuntemattoman
Pienille loputtoman

Rukkapeikkotakkutukka
Ja heikkopeikkopelokas
Molemmat niin urheina
Ovat toistensa tukena

Mitä puiden takana heitä odottikaan?
Niin kaunis kukka
Jota ei osaa sanoin kuvailla
Sen tahtoi itselleen rukkapikku takkutukka

Lyijynraskaita
Jalkojaan ei tunne kumpikaan
Ei maailmaa
Ympärillään pelkkää harhaa
(2x)

Halki jäätyneen maan
He kulkevat käsikkäin
Katsomatta toisisaan
Sanomatta sanaakaan

Jään pinnasta peilasivat
Huurtuneita kasvojaan
Silmät niin vettyneet
Ovat isäntiinsä pettyneet

Se kukka kuoli ja takkutukka kyyneliin
Hukkui heikko peikko
Niin se vain menee
Ei aina käykkään niin
Kuten toivoi rukkapikku takkutukka

Lyijynraskaita
Jalkojaan ei tunne kumpikaan
Ei maailmaa
Ympärillään pelkkää harhaa
(2x)

Sormet vieraat soittavat
Tätä soitinta
Kuoleman sormet
kylmät ja kankeat

Astun sisään portista
Vieras maailma
Avautuu sen takaa
Maisemat ankeat

Nyt sanat on jo sanottu
Laulut on laulettu
Aamun koittaessa
Ilta jo hämärtää

Kun hukun itkuuni
Toivon että jää
Edes kauniin kukan nimi
Tänne elämään